esite_gallalli_elamanrikkauskuolemankauneus_2018 | Muut kuvat: | ||||||
 |
Kuvan tiedotLYHYESTI NÄYTTELYSSÄ OLLEISTA TEOKSISTANIOsana Keravan ARMAS-festivaalia lokakuussa 2018, minulla oli Galleria Allin näyttelyssä esillä on kaksi kankaalle tehtyä sekatekniikka-akryyliteosta. Molemmat oli nimetty "En halua kuolla yksin ? Ennen kuoltiin perheen ympäröimänä". Erona on teoksissa oli se, että toisessa teoksista oli nainen ja toisessa mies. Nämä teokset syntyivat vahvasta kokemuksesta ja tunteesta, että ihminen ? olipa hän nuori tai vanha ? ei halua kuolla yksin. Silti varsinkin monet vanhukset elävät nykyisin viimeiset vuotensa yksin ja valitettavasti vihdoin kuolevatkin aivan yksin joko kotonaan tai laitoksessa alati vaihtuvien hoitajien kiireessä hoitamina. Yksinäisyys on rankka asia ihmiselle, joka kaipaa sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä ja toisen ihmisen aitoa kosketusta. On ollut lohduttavaa keskustella sairaanhoitajien kanssa, jotka sanovat heille olevan tärkeää istua ja pitää yksinäisen kuolevan vanhuksen kättä, vaikka kiire osastolla olisikin hirmuinen. Tämä on ihmisyyttä ja inhimillisyyttä parhaillaan. Tässä meille on todellisia arkipäivän sankareita. Historiallisesti kuolema on ollut koko perheen ja varsinkin perheen naisten tapahtuma. Nykyihmisen elämässä ei kuolemaa eletä yhtä konkreettisesti ja kokemuksellisesti kuten ennen. Suurin osa ihmisistä kuolee laitoksissa - ruumiin pesee ja valmistelee hautaan ammattilainen. Ennen sairauksiin ja vanhuuteen kuolevat ottivat viimeisen henkäyksensä usein perheen ympäröimänä. Tapana oli myös se, että mahdollisimman moni lausui henkilökohtaisesti hyvästit kuolinsängyn äärellä. Kuolevan kanssa oltiin läsnä tunteja tai viikkoja tarpeen mukaan ja aikaa vietettiin yhdessä hiljaa, keskustellen tai ääneen lueskellen. Tämä perinne on nyky-yhteiskunnasta surullista kyllä kadonnut jatkuvan kiireen ja perheiden hajoamisen sekä suurperheasumismuodon hävittyä. Perhe hoiti hellästi vainajan pesun, pukemisen ja hautaamisen tavalla, joka meille on jo aivan vierasta. On innoittavaa, että Armas-näyttelyllä on näin rohkea ja ihmiselämälle (!!) tärkeä teema Me kaikki kuolemme. Tärkeitä kysymyksiä ovat: miten me haluamme kuolla, jotta koemme kuolevamme hyvin sekä miten varmistamme läheisillemme hyvän kuoleman. Kuolema on läsnä meille, olimmepa me läsnä sille tai emme. Oli kunnia olla mukana tässä näyttelyssä. Avainsanat: art, art by elizabeth san miguel, artwork, taide, teos, acrylic, akryylimaalaus, oil, öljymaalaus, painting, maalaus, mixed media, sekatekniikka, aquarelle, vesiväri, artist's book, taiteilijakirja, assemblage, esinekooste Kuvakoot: Esikatselukuva Pieni kuva Suuri kuva Alkuperäinen kuva |
Kommentit
Ei kommentteja
Kommentoi kuvaa