Artist Statement

The themes of my art arise from nature and that “something” inside and outside the human being that is difficult to express, because it is about presence and experiencing. The most likely way to reach some kind of an expression of this “something” is through abstract art, daring poetry, music, dance or meditation. This ”undescribable” exists in a multifaceted and multilayered manner as inklings of thought, emotion, anticipation, stillness and rippling. It is spirituality that represents for each of us that which is most precious, most intimate and most atavistic. We are it in our daily lives and it surrounds us always. The theme is a paradoxical one: how to create representations – especially visual representations – of something that the artist herself considers almost impossible to describe. On the one hand, the theme is a very ordinary one, and, on the other, it can be considered quite lofty.

Currently, I paint using techniques that facilitate fast, layered work processes. Somewhat paradoxically perhaps, this type of work process is also slow and enticingly meditative because of the many phases it requires. Also tache is an important concept for me. This French word refers to a mark , blot, spot or a blemish. My works consist of marks that conjecture and surmise the undescribable. In doing so, the marks aim to create one possible language of and for the undescribable. It is a language that each viewer interprets in his own way. Structural effects form another essential tool for me. I create structures with everything that I find around me. These three techniques help me attain expressions of the undescribable. Life, being, experiencing and dying cannot be illustrated or expressed through the artist’s brush only – as essential a tool as the brush is for any artist. A richer variety of tools are necessary.

Also concept art fascinates me with its immense expressive potential, which is quite different from the more traditional painting. Artist’s books and environmental artworks allow me to take up through art controversial current issues that are of personal interest to me.

I give a hint to the viewer about what a specific piece of art means to me by naming it. That name is only one person’s interpretation. The viewer

can name it in any manner he desires – or not. It is specifically in the viewer’s interpretation process where expressing the undescribable becomes most valuable to me as the artist – as challenging as it can be to both create and view the pieces. It is in this interaction of viewing and experiencing that any piece of art gains its unique meaning – its reason for existence. The meaning does not need to be explained, because it is and “is being” in the moment of viewing. In this interaction, the piece lives, creates meanings and is reborn as another illustration of the undescribable in the viewer’s mind, body and life’s relationships with the organic and inorganic. My art aims to give rise to feelings, moods and bodily sensations as it interacts with the viewer.


Taiteeni taustoista ja tavoitteista

Aiheinani ovat luonto ja se jokin ihmisen sisäinen ja ulkoinen, jota on vaikeaa ilmaista, koska se on läsnäoloa ja kokemista. Sen esittämistä voi tavoitella abstraktin taiteen, uskaltavan runouden, musiikin, tanssin tai meditaation kautta. Tämä kuvaamaton on monitahoista ja -tasoista ajatuksen orasta, tunnetta, aavistusta, pysähtyneisyyttä ja väreilyä. Se on sitä henkisyyttä, joka on meille kalleinta, intiimeintä ja atavistisinta. Olemme sitä arkipäivässä ja se ympäröi meitä aina. Aihe on paradoksaalinen: kuinka esittää taiteen ja erityisesti kuvataiteen keinoin sitä, mitä taiteilija itse pitää liki mahdottomana kuvata. Yhtäältä tematiikka koskee arkipäivästä ja toisaalta sitä voisi kutsua ns. yleväksi.

Tällä hetkellä maalaan tekniikoin, jotka sallivat nopean kerroksellisen työskentelyn. Ehkä hieman paradoksaalisesti tällainen työskentely on varsin hidasta ja ihastuttavan meditatiivista sen monivaiheisuudesta johtuen. Myös tache on minulle hyvin merkitsevä. Tämä ranskankielinen sana tarkoittaa jälkeä, läiskää, täplää, pilkkua tai tahraa. Teokseni koostuvat jäljistä, jotka aavistelevat mainitsemaani kuvaamatonta. Näin jäljet muodostavat kuvaamattoman oman kielen. Se on kieli, jota kukin katsoja lukee omalla tavallaan. Edellisiin kiinteästi nivoutuva ilmaisukeino on struktuuri, jota tuotan kaikella, mitä ympäristöstäni löydän. Nämä kolme tekniikkaa pyrkivät kuvaamattoman ilmaisemiseen. Elämän, olemisen, kokemisen ja kuolemisen esittäminen vaatii minusta rikkaampaa ilmaisukeinoa kuin mihin pelkkä – vaikkakin taiteilijalle ehdottoman tärkeä – sivellin yltää.

Myös käsitetaide kiehtoo minua valtaisilla ilmaisumahdollisuuksillaan. Taiteilijakirjat ja ympäristötaideteokset antavat mahdollisuuden ottaa kantaa nykyhetken kiistanalaisiin tai minua henkilökohtaisesti kiinnostaviin asioihin suorasanaisemmin ja välillä rankemminkin kuin mitä maalaustaide mahdollistaa.

Vihjaan katsojalle siitä, mitä teos minulle tarkoittaa, antamalla sille nimen. Tuo nimi on kuitenkin vain yhden henkilön tulkinta. Teosta katsova ja kokeva voi nimetä sen haluamallaan tavalla tai jättää sen nimeämättä. Juuri tässä piilee tuon kuvaamattoman tavoittelemisen anti – niin haastava kuin itse tekemisen ja katsomisen prosessi onkin. Nimenomaan tässä interaktiossa teos saa ainutlaatuisen merkityksensä ja syyn olemassa oloonsa, jota ei tarvitse selittää, koska se vain on ja ollaan katsomisen hetkessä. Interaktiossa teos elää, luo merkityksiä ja syntyy toisena kuvaamattoman tulkintana katsojan mielessä kehossa ja elämän suhteissa orgaaniseen ja inorgaaniseen. Teokseni pyrkivät luomaan tunteita,mielentiloja ja kehon olotiloja ollessaan kanssakäymisissä katsojan kanssa.